torstai 23. syyskuuta 2010

Hidasta elämää

Otsikko ei ihan vastaa sitä todellisuutta, mikä meijän elämässä on viime viikkoina ollut! Muutettiin väliaikaisesti vuokralle, aloitin opinnot teologisessa, oman kodin rakentaminen alkoi oikein todenteolla...siinä on stressin aihetta kerrakseen!

Koulussa juteltiin "hitauden filosofiasta". Sillä ei tarkoiteta sitä, että pitää vaan laiskotella, vaan, että turhan kiireen tunnun siirtää sivuun ja tarttuu toimeen edeten siinä rauhallisesti ja päämäärätietoisesti. Tämä siis on minun tulkintani tuosta aiheesta, ei mikään virallinen määritelmä. Itse syyllistyn aika usein siihen, että jos on paljon tekemistä ja pitäisi tehdä sitä sun tätä, niin en meinaa saada mitään tehdyksi! Kiukuttelen ja tiuskin miehelle ja lapsille, ja säntäilen paikasta toiseen tehdän vähän sitä ja vähän tätä. Usein kuitenkin huomaan, että kun vaan alan tekemään asioita enkä turhaan stressaa, niin aina ne asiat jotenkin lutviutuu! Olen nyt viime aikoina pyrkinyt siihen, että kun alkaa tuntumaan liian kiireeltä, niin istahdan hetkeksi ja mietin, mikä on tärkeintä ja teen sen ensin. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on!

Oikeastaan on aika hyvä mieli kaiken kiireen keskellä. Syksykin vaikuttaa aika mukavalta ja kauniilta. En muista, koska viimeksi en olisi ollut edes hiukan masentunut syksyn tulosta. Ehkä sillä on vaikutusta, että elämässä on paljon odotettavaa ja olen vihdoin suuntaamassa sille alalle, jolle olen varmaan tiedostamattani koko elämäni tähdännyt. :)

Tuosta hitauden filosofiasta vielä. Sitähän voi soveltaa myös ruokaan ja syömiseen. Pikaruuan sijaan suosiikin "slow foodia". Ottaa aikaa ruoan valmistukseen silloin kun se on mahdollista ja pyrkii tekemään kaiken alusta alkaen vältellen valmistuotteita. Ei minua kyllä edelleenkään saa itse keittelemään mitään lihaliemiä, mutta kiva ajatus kuitenkin. :)

perjantai 17. syyskuuta 2010

Päivitystauko

En ole hetkeen kirjoitellut, koska muutimme ja kuinka ollakaan, nettiliittymän osoitteenmuutos ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Vieläkään siis ei meillä netti toimi. Mutta kun alkaa toimimaan, niin tulossa on juttua mm. slow life-ajattelusta.

Mukavaa syksyn alkua!

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Stressaava viikko

Lomalta palattu ja kuinka ollakaan, entistä väsyneempänä! Reissaaminen ottaa aina voimille ja vielä kun heti paluun jälkeisenä aamuna piti pinkaista ensimmäistä kertaa yliopistolle, niin huh! Kiirettä on siis pitänyt, eikä juuri ole kerennyt syömisiään miettimään. Toisaalta eipä kyllä ole tullut mitenkään retkahdettuakaan syömisten suhteen. Ajatuksen pyörii opinnoissa ja niiden lisäksi mieltä painaa muutto, jonka siis pitäisi alkaa viikonloppuna. Neljä ihmistä ja kaksi kissaa ja kaikkien tavarat pitäisi saada mahtumaan pieneen kaksioon...Tuntuu vähän toivottomalta tällä hetkellä!
Kaikien kukkuraksi tällä viikolla on vielä kaikenmaailman ylimääräisiä juttuja. Tyttö aloittaa tänään tenavajumpan ja on ollut hammastarkistusta sun muuta. Miksi kaikki jutut tapahtuu aina samaan aikaan?? Pitäisi pystyä keskittymään ehkä noin miljoonaan uuteen asiaan, joita opinnot tuo tullessaan ja samaan aikaan pitäisi keretä illan muutamina "vapaa"tunteina hoitamaan ylivilkkaat lapset ja muuttoasiat. Ja en ole ehtinyt käymään puntarilla. Ensi viikolla sitten...

torstai 19. elokuuta 2010

Hyvä fiilis!

Jee, nyt paino meni alle 66 kg! Aamulla oli 65,8 kg. On semmonen olo, että nyt kun on vauhtiin päästy, niin mikään ei voi enää pysäyttää mua pääsemästä tavoitteeseen! :) Hitaasti ne kilot lähtee, mutta eipä ne parissa viikossa ole tulleetkaan.

Ensimmäinen koetinkivi tulee kyllä piakkoin. Sunnuntaina lähdetään viikon reissuun Kreikkaan ja siellä kyllä varmaan tulee paino vähän nousemaan. Täytyy yrittää, ettei ihan syöminen lähde käsistä, mutta en ala siellä miettimään jokaista suupalaa. Kotona sitten taas palataan ruotuun. Täytyy yrittää uida mahdollisimman paljon...Toki käveltyäkin tulee aina lomalla paljon, joten se ehkä vähän tasoittaa tilannetta.

Loman jälkeen heti seuraavana aamuna tää mamma aloittaa yliopisto-opinnot. Hui! Jännää mennä sinne nuorempien joukkoon. Vaikka en mä epäile, ettenkö pärjäisi siellä. :)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Timmimpi olo! :D

Ollaan tanssittu lasten kanssa pari päivää oikein urakalla! Ai että on kivaa! Ja luultavasti hyvin hölmön näköistä...mutta onneksi kukaan ei ole kattelemassa. :D Muistin vasta, miten hauskaa tanssi onkaan. Olen harrastanut showtanssia joskus kauan, kauan sitten. Jos jotain liikuntaa, niin sitä kaipaan. On vaan niin hankala mennä tanssitunneille kun on miehellä hyvin epäsäännöllinen työ ja jäisi aina väkisin kertoja välistä. Lapsia ei kuitenkaan aina hoitoonkaan saisi. Mutta voihan kotonakin tanssia. :)

Tällä viikolla en ole edes uskaltautunut puntarille. On semmonen olo, ettei paino ole tippunut ainakaan! Mutta ellen nyt ihan yritä huijata itseäni, niin minusta oma peilikuva on muuttunut asteen positiivisempaan suuntaan. Ainakin ryhti on parantunut niistä kamalista Kyproksen kuvista. Voisinkin joskus laittaa jotain niitä kamalia kuvia ja pitäisi ottaa pian uusia ja katsoa, että näyttääkö yhtään paremmalta! Voisi sanoa, että olo on sporttinen, timmimpi.

Jostain blogista luin hyvän kirjoituksen kameran välttelystä. Huomaan nyt, että olen viime vuodet tehnyt itsekin sitä samaa. Minusta ei juurikaan ole viime vuosilta kuvia. Eikä ihme, kun katsoo sitten niitä vähiä, mitä on otettu. En ikinä ole suorastaan kameran edessä oloa rakastanut, mutta kyllä silloin nuorempana ihan mieluusti omia kuviaan katseli. Pahinta noissa kuvissa on se löysä olemus ja huono ryhti. Siis kun on ihmisiä, jotka painavat paljon enemmän kuin minä, mutta kantavat painonsa ryhdikkäästi ja ylpeästi. Tällaiset ihmiset ovat mielestäni kauniita. Mutta itsestäni en voi sanoa samaa. Kai se on kilojen myötä tullutta huonoa itsetuntoa. Mutta tähän tulee vielä muutos! :)

lauantai 14. elokuuta 2010

Sadepäivän tylsyyttä

Tänään on satanut ihan kunnolla pitkästä aikaa. Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta aika tylsää kun mies on töissä ja lapset haluaisi koko ajan ulos. Ollaan kuunneltu lasten kanssa musiikkia ja tanssittu! :) Edes vähän liikuntaa tällekin päivälle.

Musiikki on aina ollut minulle tärkeää. Erityisesti tykkään kuitenkin kuunnella tarkkaan laulujen sanoja. Eri tunnetilat vaativat erilaista musiikkia! Tänään ollaan kuunneltu mm. Johanna Kurkelan Sun särkyä anna mä en. Niistä sanoista tulee mieleen pienen poikamme syntymä. Hän syntyi keskosena ja joutui olemaan sairaalassa jonkin aikaa. Eräänä päivänä olin ollut yksin sairaalassa katsomassa häntä kun mieheni oli tyttäremme kanssa kotona. Ajelin kotiin ja radiosta tuli tuo Johanna Kurkelan biisi. Oli pakko pysähtyä tien varteen itkeä tihrustamaan hetkeksi. Olin yrittänyt olla itse tuossa tilanteessa niin kovin vahva, vaikka oikeasti koskaan en ole tuntenut itseäni avuttomammaksi. Onneksi meidän pieni sisupussi vahvistui ja pääsi kotiin. Ja on nyt varsinainen touhupetteri. Asiat ei voisi paremmin olla! :)

Vielä musiikista. Ollaan myös kuunneltu tänään Tuure Kilpeläisen uutta levyä. Itkettävän ihania sanoituksia! Mutta nyt ulos, sade lakkasi! :)

perjantai 13. elokuuta 2010

Kiirettä ja stressiä!

Meillä on ollut melko vauhdikas viikko. Viime sunnuntaina lähdettiin mökille ja tultiin tiistaina takaisin. Sen jälkeen ollaan ravattu pankeissa Helsingissä ja Hyvinkäällä hoitamassa asunnon myyntiin ja uuden kodin rakentamiseen liittyviä juttua. Muuttoa varten aloitin jo pakkaamisen. Kylläpä vaan viidessä vuodessa ehtii tavaraa kertyä nurkkiin!

Aikamoinen elämänmuutos on edessä, kun muutetaan väliaikaisesti kaksioon (4 ihmistä+2 kissaa), minä aloitan opiskelut ja samalla yritetään rakentaa uutta kotia. Toisaalta on kivaa, kun elämässä on koko ajan jotain uutta, mitä odottaa! :)

Jos jotain positiivista haluaa etsiä tuosta pieneen kerrostaloasuntoon muuttamisesta, niin varmaankin tulee mieluusti lähdettyä sieltä talvellakin ulos reippailemaan! Ja portaitakin voi juosta ylös alas, niin kunto nousee...